Marilynin miehet

mmiehetMarilyn, joka syntyi avioliiton ulkopuolisena lapsena, ei koskaan tuntenut biologista isäänsä Charles Stanley Giffordia henkilökohtaisesti, sillä mies kieltäytyi olemasta missään tekemisissä hänen kanssaan. ”Ainoa asia, mitä halusin häneltä, oli lupa kutsua häntä isäkseni,” Marilyn sanoi murheellisena. Hylätyksi tulleen pikkutytön trauma oli jotain, mistä Marilyn kärsi koko loppuelämänsä. Tästä syystä vanhemmat miehet tuntuivat vetoavan Marilyniin, tosin eivät välttämättä aina romanttisessa mielessä, vaan isän korvikkeina. Isähahmoja olivat mm. draamaopettajat Michael Chekhov ja Lee Strasberg sekä näyttelijä Clark Gable.

Image0014

Marilyn kertoi olleensa ylpeä siitä, ettei hän uransa alkuvaiheessa koskaan ollut kenenkään rakastajar rahasta taikka vastapalveluksista, vaikka moni mies oli kaunottareen paitsi hullaantunut, myös varakas ja valmis tekemään tästä rikkaan naisen sormia napsauttamalla. Tukijoita tällä toki oli, kuten agentti Johnny Hyde ja elokuvamoguli Joseph Schenck, mutta Marilyn oli periaatteen nainen ja meni naimisiin vain rakkaudesta. Toisaalta hän heilasteli elämänsä aikana usean ukkomiehen kanssa.

Marilynin miesmaku ei ollut tyypillinen Hollywood -hunk, vaan hän piti ennemmin ujoista, hieman pidättyväisistä miehistä, joilla oli syvällinen puoli. Marilyn sanoi: ”Todellinen rakastaja on se mies, joka sykähdyttää sinua pelkästään koskettamalla päätäsi tai hymyilemällä sinulle – tai tuijottamalla tyhjyyteen.” Marilyn sanoi tunteneensa vetoa etenkin silmälasipäisiin miehiin. Elokuvassa Kesäleski Marilyn lausui pitkän monologin siitä minkälaisen miehen kaikki olettavat, että sellainen tyttö kuin hän on, haluaa. Marilyn yllätti kuvaustiimin suoriutumalla tästä muutamalla otolla – kenties, koska hän samaistui roolihahmonsa sanoihin:

Image1tyttö

Marilyn ei löytänyt säilyvää onnea. Urasuuntautuneisuus ja kuuluisuus loivat omat haasteensa kumppanin löytämiseen. Elämänsä loppupuolella ja jo kolmesti avioeron läpikäyneenä, Marilyn sanoi: ”Kukaan mies ei nähtävästi ole valmis elämään vaimonsa kuuluisuuden varjossa. Kukaan ei halua tulla tunnetuksi Herra Marilyn Monroena.”

RAKASTAJATJuttua ja juoruja Marilynin väitetyistä rakastajista on vuosien aikana ollut niin paljon, että ”minä makasin Marilynin kanssa” -tyyppiset paljastuskirjat muodostavat oman subkategoriansa. Vaikka Marilyn oli hurmaava nainen ja sai osakseen paljon huomiota miehiltä (joskus liiaksikin kun kaikenmaailman ”stalkkerit” ja limanuljaskat pyrkivät saamaan osansa hänestä) ja hänellä oli ystäviensä mukaan vilkas seuraelämä, eivät kaikki stoorit suhteista ole totta (Marilyn ei myöskään ollut homoseksuaali). Tässä osiossa mainitaankin vain ne miehet, joiden kanssa Marilynillä tiedetään varmasti olleen romanttinen suhde jossain vaiheessa hänen elämäänsä.

Jim-Dougherty

James ”Jim” Dougherty, poliisi, 1942-1946

Marilyn, tai tuolloin vielä Norma Jeane, meni naimisiin ensi kerran vasta 16-vuotiaana, mitä hän ei ikinä muistellut lämmöllä. Avioliitto ”naapurinpojan” kanssa oli järjestetty Norma Jeanen virallisen holhoojan Gracen toimesta ja solmittiin, jottei tytön tarvinnut palata orpokotiin. 

Jim ja Norma Jeane tutustuivat ensi kerran kun Grace patisti pojan kyyditsemään tyttöä kotiin koulupäivän päätteeksi pitkän ja mutkaisen matkan vuoksi. Jim oli vastahakoinen, mutta suostui kuitenkin. Tavatessaan 15-vuotiaan nukkemaisen Norma Jeanen, jota tämä kuvaili myöhemmin ujoksi ja hennoksi, ei nuorukaista enää kaduttanut, sillä he tulivat toimeen mainiosti. Grace sekä Jimin äiti Ethel olivat tästä innoissaan ja lähes patistivat nuoret jatkotreffeille. Lopulta he alkoivat tapailla toisiaan säännöllisesti. Jim piti tyttöä suloisena ja Norma Jeanekin tuntui pitävän Jimistä, mutta nuorukaista huoletti heidän ikäeronsa.

Kun Grace miehineen päätti muuttaa Länsi-Virginiaan, oli Norma Jeanelle järjestettävä jokin paikka, sillä Gladys oli vaatinut, että hänen tyttärensä tuli pysyä Kalifornian osavaltiossa lähellä äitiään. Vaihtoehtoina olivat joko orpokoti taikka avioliitto Doughertyjen pojan kanssa, mikä oli Gracen idea. Jim vastusti ajatusta perustellen olevansa liian nuori asettuakseen aloilleen. Norma Jeane taas ei vuorostaan halunnut palata orpokotiin, mutta ajatus avioliitosta tuntui sekin kaukaiselta. Hänellä ei kuitenkaan ollut valinnanvaraa. Kun Jim kuuli, että tyttörukan olisi palattava orpokotiin, hän suostui alttarille lähinnä, koska sääli Norma Jeanea. Doughertyn sukulaisten mukaan miehellä oli kuitenkin myös aitoja tunteita Normaa kohtaan eikä Jim olisi mennyt naimisiin pelkästä pakosta. Norma Jeanen oli avioiduttuaan jätettävä koulut kesken, mitä hän myöhemmin aina katui ja häpesi. Norma Jeanea jännitti hänen uusi roolinsa vaimona vähäisillä elämänkokemuksillaan, etenkin, koska hän ei ollut seksuaalisesti kokenut ja ajatus siitä, mitä aviomies voisikaan hänelle tehdä, pelotti tyttöä.

james-dougherty--aHäät pidettiin kesäkuun 19. päivä vuonna 1942 Doughertyn ollessa 21-vuotias, Norma Jeane tuskin 16. Häiden jälkeen uunituore aviopari muutti yhteen ja yritti parhaansa, mutta tuskin kumpikaan oli tarpeeksi kypsä yhteiseen avioelämään. Normasta tuli Jimille kuitenkin erittäin tärkeä, sillä miehen mukaan hänessä yhdistyivät kaikki ne ominaisuudet, mitä aviovaimolta saattoi toivoakin. ”Mutta hänessä oli myös vakava puoli. Hän oli selkeästi herkkä ja haavoittuvainen tyttö, jota voisi helposti käyttää hyväkseen, koska hän luotti ihmisiin,” mies kertoi.

Jimin ja Norman suhde oli lämmin; Norma Jeane oli romantikko, joka piilotti miehensä eväsboxiin paperille raapustamiaan rakkaudentunnustuksia. Tytölle oli myös hyvin tärkeää, että häntä pideltiin hyvänä; suukoteltiin ja halailtiin. Doughertylla oli kuitenkin myös tapana leikkimielisesti kiusoitella nuorta vaimoaan, koska tämä oli ikänsä puolesta vielä niin naivi. ”En osannut kohdella tuolloin naisia oikein ja olen varma, että satutin hänen tunteitaan monesti,” Dougherty kommentoi. Norma Jeane lähes ripustautui tähän, sillä Jim oli kaikki, mitä tytöllä oli Doughertyn muun perheen lisäksi. Norma Jeane tulikin hyvin juttuun heidän kanssaan ja koko perhe oli hullaantunut häneen.

Toisen maailmansodan aikana Jim värväytyi merijalkaväkeen ja sai komennon merille, jolloin Norma Jeane jäi kotiin odottamaan aviomiestään. Hän otti Jimin lähdön raskaasti – aivan kuin hänet olisi jälleen hylätty. Sodan aikana naiset menivät töihin auttamaan sotaponnisteluissa, heidän joukossaan myös Norma Jeane. Hän työskenteli laskuvarjotehtaalla kun armeijan lähettämä valokuvausyksikkö saapui paikalle ottamaan kuvia työn äärellä olevista naisista sodassa taistelevien miesten moraalin kohottamiseksi. Valokuvaaja David Conover bongasi oitis luonnonkauniin Norma Jeanen ja kannusti tätä aloittamaan mallintyöt otettuaan hänestä muutamia valokuvia. Norma Jeane sai töitä Blue Book -mallitoimistosta ja ryhtyi ammattimalliksi. Hän menestyi alalla upeasti ja pian Norma Jeanen kasvot tulivat tutuksi valtakunnallisten ja kansainvälisien lehtien kansikuvissa. Kerran Jim bongasi vaimonsa kuvan lehdestä. ”Tämä on minun vaimoni!” hän huudahti ja esitteli samaan komppaniaan kuuluneille kavereilleen kuvan muodokasta kaunotarta. ”Niin varmaan,” miehet vastasivat äänensävyssään ironiaa.

norma_jeane_red_sweater

Doughertyjen avioliitto kaatuikin lopulta Norma Jeanen kunnianhimoisiin urahaaveisiin. Jim ei koskaan kannustanut vaimoaan kun tämä alkoi menestyä mallina, vaan vaati tätä lopettamaan työt kun hän palaisi komennukselta. Norma Jeane oli toista mieltä. Hän näki mahdollisuutensa tulleen ja unelmoi nyt näyttelijän urasta, sillä kaunottaren suunnattoman suosion saavuttaneet mallikuvat kiinnittävät myös Twentieth Century Foxin kykyjenetsijän huomion. Norma Jeane ei kuitenkaan nähnyt syytä pistää välejä poikki kokonaan tai edes muuttaa erilleen. Jim oli toista mieltä – he olivat joko mies ja vaimo, tai ei mitään. Kaksikko oli eron jälkeen yhä puheväleissä, vaikkakin Dougherty sanoi tunteneensa olonsa syystäkin nujerretuksi. Kun he istuivat yhdessä alas kotitalonsa ulkopuolelle jutustelemaan viimeistä kertaa, kysyi Norma Jeane Jimiltä: ”No, haluatko edes tietää uuden nimeni? Marilyn Monroe.” Jim vastasi: ”Se on hyvä nimi.”

S69_MarilynMonroe21Marilyn matkusti Las Vegasiin sinetöimään avioeron, joka astui voimaan syyskuun 13. päivä vuonna 1946. Vegasissa hän tapasi ja ihastui Bill Pursel nimiseen nuorukaiseen. Kaksikko tapaili toisiaan yhteisymmärryksessä suhteen tulevaisuudesta; Bill valmistautui lähtemään opiskelemaan ja Marilyn puolestaan keskittyi malli- ja filmiuraansa, mutta mikään ei estänyt viatonta hauskanpitoa. ”Hän oli erittäin tietoinen näyttävyydestään, muttei flirttaillut, vaan oli aina hyvin säädyllinen eikä juuri laittautunut minua varten, mistä minä pidin. Kun me olimme yhdessä hän antoi minulle kaiken huomionsa. Keskustellessaan tämä katsoi aina syvälle silmiin.” Pursel oli myös hyvin kannustava Marilyniä kohtaan: ”Norma Jeane,” kuten Pursel tätä kutsui, ”oli päättänyt tulla näyttelijättäreksi ja teki kovasti töitä sen eteen. Minä kannustin häntä tähtäämään korkealle.” Marilyn ehti tutustua Billin perheeseen ja he hullaantuivat häneen. Billin sisar Jeanne kommentoi: ”Hän oli älykäs, suloinen ja välitön tyttö, joka piti runoudesta, erityisesti Carl Sandburgista.”

Avioeron jälkeen Jimillä ei ollut enää velvollisuutta elättää entistä vaimoaan, joten Marilyn oli vailla tuloja eikä hän ollut säästellyt varojaan ollessaan studion palkkalistoilla. Mallikeikkoja oli satunnaisesti ja muiden kulujen lisäksi Marilyn opiskeli myös Actors Labissä Michael Chekhovin johdolla sekä otti laulutunteja. Marilynin on väitetty toimineen pahimmassa rahapulassaan ”puhelintyttönä” ja tulleen tuolloin jopa raskaaksi, mutta Pursel oli toista mieltä: ”Puhelintytöt tienasivat hyvin, mutta hänellä ei juuri rahaa ollut eikä tämä koskaan ollut raskaana kun minä hänet tunsin. Norma Jeane ei olisi alentunut sellaiseen.” Myös Marilynin agentti Harry Lipton kertoi, että vaikka Marilyn sai meheviä tarjouksia vaikutusvaltaisilta miehiltä, herkkänä tyttönä hän vain loukkaantui ehdotuksista. ”Itsekunnioitus on tärkeimpiä asioita elämässä. Jos sitä ei ole niin mitä sinulle jää?” Marilyn kommentoi.

Schenck1Elokuvatuottaja Joseph Schenck oli eräs Marilynin tukijoista. He olivat tavanneet yhteisen tuttavan illalliskutsuilla, jonka jälkeen Schenck kutsui Marilynin isännöimäänsä pokeri-iltaan, jonne hän värväsi nuoria kauniita tähtösiä korttia pelaavien miesten silmänruoaksi sekä drinkkejä sekoittelemaan. Marilyn kävi Schenckin luona usein myös illallisilla ja kuunteli mielenkiinnolla miehen tarinoita Hollywoodin historiasta. Sille tuulelle sattuessaan hän saattoi myös itkeä vasten Schenckin olkapäätä. Kun Schenck vuonna 1957 sai halvauksen, josta hän ei enää toennut sataprosenttiseksi, vieraili Marilyn iäkkään mogulin kuolinvuoteella. Sekä Marilyn että Schenck itse väittivät heidän suhteensa olleen pelkästään platoninen, mutta Marilyn kertoi myöhemmin ohjaaja Elia Kazanille, että mies oli kosinut häntä.

Oli miten oli, Schenck auttoi Marilyniä järjestämällä tälle tapaamisen Columbia Picturesin johtajan Harry Cohn kanssa helmikuussa 1948. Tapaaminen johti 6 kuukauden mittaiseen sopimukseen Columbian kanssa. Cohn johti studiotaan kuin diktaattori ja oli tunnettu temperamentistään. Hän vikitteli Marilyniä erään tapaamisen aikana ja kutsui tämän kanssaan huvipurrelleen. ”Lähden mielelläni, kiitos. Hauska tavata vaimonne purrella,” Marilyn vastasi viattomasti. Cohn raivostui: ”Jätä vaimoni pois laskuista,” hän sähisi. ”Ei sinun minulle tarvitse esittää puhtoista. Et ole minulle kuin yksi daami muiden joukossa.” Tämä jälkeen Marilyn käveli kylmästi ulos tilanteesta eikä taipunut äkäpussin edessä. ”Olin päättänyt, ettei kukaan tulisi käyttämään hyväkseen minua tai vartaloani, vaikka joku olisikin voinut auttaa minua urallani siitä hyvästä. En ikinä tapaillut miehiä, joista en pitänyt. Kukaan ei voinut pakottaa minua,” hän sanoi. Kuten arvata saattaa ei Cohn enää myöhemmin uudistanut Marilynin sopimusta.

MMM

Columbialle työskennellessään Marilyn tapasi ensi kertaa komean laulunopettajan Fred Kargerin sekä Natasha Lytessin, josta tuli hänen draamaopettajansa seuraavan kuuden vuoden ajaksi. Marilyn rakastui palavasti Kargeriin, jolla oli 6-vuotiaan tyttärensä kokoaikainen huoltajuus. Marilyn piti myös hänen muusta perheestään ja oli valmis jopa alttarille miehen kanssa – Marilynin omien sanojen mukaan Fred oli hänen ensirakkautensa. Mies oli kuitenkin vastikään eronnut eikä tällä ollut kiire uusiin naimisiin, ja oli sitä paitsi sitä mieltä, ettei Marilynissä ollut vaimoainesta. Fredillä oli tapana vähätellä ja sättiä Marilyniä, sillä hän piti tätä naivina, heillä kun oli ikäeroa kymmenisen vuotta. ”Enimmäkseen hän puhui minusta kritisoiden. Hän moitti järjenjuoksuani, pyrki tuon tuostakin osoittamaan miten vähän minä tiesin ja kuinka ylipäänsä olin tietämätön maailman menosta,” Marilyn sanoi. Fredin mukaan Marilyn oli myös liian boheemi ja herkkä, koska hän itki helposti: ”Se johtuu siitä, ettei mielesi ole tarpeeksi kehittynyt. Verrattuna tisseihisi se on alikehittynyt,” mies solvasi. Mitä enemmän Fred kritisoi, sen enemmän Marilyn yritti miellyttää häntä, mutta tämä ei kovasta yrityksestä huolimatta lämmennyt. ”Hän ei rakastanut minua. Mies ei voi rakastaa naista jota hän halveksii. Ei saata rakastaa jos mielessään häpeää häntä,” Marilyn sanoi. Vuoden 1948 lopussa romanssi oli ohi. Välit Fredin äitiin, Anneen, säilyivät kuitenkin hyvinä aina Marilynin kuolemaan saakka.

dorrieluv-2009062123407-marilyn__johnny_swimming-original

Seuraavaksi kuvaan astui vielä tärkeämpi mies: Johnny Hyde. Hyde oli päälle viidenkymmenen, varapääjohtaja William Morris agentuurissa ja varsin vaikutusvaltainen agentti Hollywoodissa. Hän rakastui Marilyniin päätäpahkaa, mutta oli myös aidosti sitä mieltä, että Marilynissä oli tähtiainesta ja että hän omasi kykyjä. ”Kun kerroin Johnnylle toiveistani tulla näyttelijättäreksi, hän ei virnuillut, vaan kuunteli tarkkaan. Johnny otti minut tosissaan ja olen siitä hänelle ikuisesti kiitollinen,” Marilyn sanoi. Pian Hydestä tuli Marilynin agentti/manageri, konfidantti ja mentori. Hyde ohjasi Marilyniä kirjallisuuden sekä klassisen musiikin pariin ja kannusti tätä suhtautumaan omiin haaveisiinsa vakavasti. Hän muun muassa esitteli Marilynille Dostojevskin romaaniin Karamazovin Veljekset perustuvan käsikirjoituksen. Sen jälkeen Marilyn haaveili aina Grushenkan roolista.

Johnny oli Marilynille kiltti ja kuuntelevainen isähahmo. ”Hän tunsi paitsi minut, myös Norma Jeanen. Hän tiesi suruistani ja kuinka epätoivoinen olin,” Marilyn sanoi. Hyde jätti perheensä ja osti ökyasunnon Beverly Hillsistä, jossa Marilyn asui osan ajasta hänen kanssaan. Mies aavisteli, ettei eläisi enää kauan, sillä hän kärsi sydämen vajaatoiminnasta. Siksipä hän kosi Marilyniä yhä uudestaan ja uudestaan. Mikäli Marilyn olisi suostunut, olisi hän perinyt Hyden mittavan omaisuuden ja juuri tätä Hyde ajoikin takaa; hän halusi varmistaa, että Marilyn pärjäisi jos hän kuolisi. Marilyn kieltäytyi, sillä vaikka tämä rakastikin Johnnyä, ei Marilyn ollut rakastunut häneen. ”Kun Johnny otti minut syliinsä ja sanoi rakastavansa minua, tiesin, että hän puhui totta. Kukaan ei ollut koskaan rakastanut minua sillä tavalla. Toivoin koko sydämestäni, että olisin pystynyt rakastamaan häntä takaisin,” Marilyn sanoi.

1948hyde_03

Tästä huolimatta Hyde ei kantanut kaunaa vaan pyhitti kaiken aikansa auttaakseen Marilyniä tämän uralla ja teki hänen hyväkseen kenties enemmän kuin kukaan muu. Hyde muun muassa järjesti Marilynille koeluvun pieneen, mutta tärkeään osaan Angelana elokuvassa Asfalttiviidakko. Marilyn sai osan ja oli siinä varsin vakuuttava. Tämä poiki hänelle roolin Claudiana filmissä Kaikki Eevasta, joka palkittiin parhaan elokuvan Oscar -palkinnolla vuonna 1951. Kahden vakuuttavan roolisuorituksen ja Kaikki Eevasta elokuvan menestyksen jälkeen Hyde neuvotteli Marilynille uutta seitsemän vuoden sopimusta Foxin kanssa.

Sidney-Skolsky-and-Marilyn-MonroeAuttavaiseksi osoittautui myös kolumnisti Sidney Skolsky, kenet Marilyn tapasi tehdessään elokuvaa Kaikki Eevasta. He ystävystyivät oitis ja näyttäytyivät usein yhdessä Hollywoodissa. Skolsky piti Marilyniä älykkäänä: ”Hän ei ollut tyypillinen blondi pimu, joita elokuvastudiot olivat pullollaan. Hän oli kiltti, pehmeä ja avuton. Lähes jokainen joka tapasi Marilynin halusi auttaa häntä. Hänen oletettu avuttomuutensa oli hänen suurin vahvuutensa.”

Hyde kuoli joulukuussa vuonna 1950. Sihteerikkönsä mukaan hänen viimeisin pyyntönsä oli: ”Pidä huolta, että Marilyniä kohdellaan perheenjäsenenä.” Toisin kävi. Hyden vaimo ja lapset olivat Marilyniä kohtaan katkeria ja Johnnyn kuoleman jälkeen he heittivät Marilynin ulos Hyden Beverly Hillsin asunnosta sekä perivät takaisin kaikki Johnnyn Marilynille antamat kalliit korut ja vaatteet. Lisäksi perhe kielsi Marilyniä saapumasta Johnnyn hautajaisiin. Hän saapui paikalle Natashan kanssa joka tapauksessa. Marilyn muisteli Johnnyä aina lämmöllä vielä vuosia hänen kuolemansa jälkeen: ”Johnny antoi minulle enemmän kuin ystävyytensä tai rakkautensa. Hän oli ensimmäinen mies, joka ymmärsi minua.”

Joe DiMaggio, urheilija, 14.1. – 14.9.1954

alg-joe-dimaggio-closeup-jpgMarilyn Monroe oli jo suhteellisen suuri tähti Hollywoodissa kun baseballin uljas urho, legendaarinen Yankee, Joe DiMaggio iski silmänsä kauniiseen filmitähteen. Mies kutsui Marilynin illalliselle, johon tämä suostui, vaikka Marilyn odotti Joen olevan itseään täynnä oleva öykkäröivä newyorkilaismies. Nainen yllättyi positiivisesti kun huomasi Joen olevankin ujoa ja hiljaista tyyppiä. 

Vuonna 1951 Marilyn osallistui leikkimielisesti Chicago White Sox baseballjengin valmennukseen ja tapauksesta julkaistiin lehtiin kuvasarja. Kuvissa tiukkoihin shortseihin ja sporttiseen t-paitaan pukeutunut viehkeä Marilyn nähtiin mm. jutustelevan White Soxin pelaajien kanssa ja pitelevän baseballmailaa käsissään. Kun DiMaggio näki kuvat kiinnostui hän oitis vaaleasta kaunottaresta ja Marilynille lähetettiin treffikutsu, johon tätä piti aluksi hieman taivutella suostumaan, sillä hän ei tiennyt DiMaggiosta mitään ja ajatteli tämän todennäköisesti olevan kuitenkin pelkkä egoistinen machoilija. Kaksikko tapasi toisensa ensi kertaa ravintola Villa Novassa vuoden 1952 maaliskuussa. Marilynin yllätykseksi Joe olikin mukava mies.

Serie012_001DiMaggio, joka oli tuolloin jo eläköitynyt baseballtähti ja eronnut yhden lapsen isä, ei ollut kiinnostunut Hollywoodin piireistä. Tällä ei juuri ollut taka-ajatuksia tutustuessaan Marilyniin, vaan hän oli aidosti kiinnostunut naisesta ihmisenä. Viimein Marilynin sydän suli ja sen jälkeen hän ja DiMaggio deittailivatkin tiiviisti aina kun Marilynilla oli vapaa-aikaa. ”Joe on ylväs ja sulava kuin Michelangelon patsas.” Marilyn totesi ihaillen. ”Pidän hänestä enemmän kuin kenestäkään toisesta tapaamastani miehestä.” Media seurasi kiihkeästi suhdetta – olivathan he kaksi tärkeää amerikkalaista tähteä.

Marilyn ja Joe viettivät yhdessä aikaa leppoisasti järjestäen usein illalliskutsuja yhteisten ystävien kesken ja kutsuen kylään Joen perhettä. Kaikki ei tosin ollut aina pelkkää ruusuilla tanssimista; Marilynille läheiseksi muodostunut draamaopettaja Natasha Lytess ei voinut sietää Joeta, varsinkin kun hän sai toisinaan lohduttaa surullista Marilyniä aina silloin kun Joe oli ollut Marilyniä kohtaan ajattelematon. Tämän lisäksi Natasha ei myöskään pitänyt siitä, miten Joe oli korvannut hänen paikkansa Marilynin elämässä ja tunsi olonsa lähes mustasukkaiseksi. Kaikesta huolimatta Marilyn vietti mieluusti aikaansa Joen kanssa, joka oli naiseen umpirakastunut. Marilyn tunnusti ystävilleen, että Joe voisi hyvinkin olla jopa aviomiesehdokas.

”Marilyn on simppeli tyttö. Hän on lämmin, rehellinen ja hieman ujo, aivan kuten Joe. Tämä voi kuulostaa siirappiselta, mutta nämä kaksi ovat kuin toisilleen tehdyt!” kommentoi DiMaggion sisar Marie. Marilyn, jolla ei koskaan ollut ongelmia hurmata ihmisiä välittömällä olemuksellaan, tuli jälleen erittäin läheiseksi uuden miesystävänsä perheen sekä poikapuolen kanssa, ja hän vietti paljon aikaa DiMaggioiden luona San Franciscossa. Marie sanoi: ”Marilyn auttaa mielellään keittiössä ja hänestä on paljon apua; heti ensimmäisellä tapaamisella tämä tarjoutui tiskaamaan tiskit aterioinnin jälkeen.” DiMaggioiden perhe tuntui Marilynille kuin omalta perheeltä, jota tällä ei koskaan ollut ja hän nautti yksinkertaisista huveista heidän kanssaan, kuten rannalla oleskelusta ja kalastamisesta sekä kokkaamisesta, tietenkin italialaisittain.

1954Jan14_SanFrancisco_CityHall_TailleurNeroFiore_Matrimonio

Sitten tapahtui se, mitä lehdistö oli enteillyt jo pitkään kun Joe romanttisen illallisen päätteeksi kosi Marilyniä uudenvuodenaattona. Tammikuun 14. päivä vuonna 1954 Amerikan oma sankari Joe ja kullannuppu Marilyn viimein vihkiytyivät vaatimattomin menoin San Franciscon kaupungintalolla samalla kun n. 500 hengen väkijoukko reporttereita ja faneja juhli heitä ulkopuolella. Jo heti liiton alussa tuli selväksi, että Joe oli Marilynistä varsin omistushaluinen, kuten tämä oli ollut ensimmäisestä vaimostaankin. Joe kuitenkin tarkoitti hyvää; tämä halusi suojella Marilyniä liian lähelle pyrkiviltä väkijoukoilta, valokuvaajilta ja studion hyväksikäyttäjiltä. Kun liitto myöhemmin hajosi, pysyi Joe naisen tukena aina tämän elämän loppuun asti ja vielä sen jälkeen. Marilyn oli totisesti hänen suuri rakkautensa.

Aviopari suuntasi häämatkalle Japaniin aiheuttaen paikan päällä hysterian. Japani valikoitui häämatkakohteeksi, koska Joella oli siellä baseballvalmennusta tehtävänään. Miehen hoitaessaan velvollisuuksiaan päätti Marilyn vierailla esiintymässä amerikkalaisten sotilaspoikien suureksi iloksi Koreassa. Kiertuetta ei sen kummemmin suunniteltu, vaan kyseessä oli täysin extemporekeikka. Marilynille tämä osoittautui hänen elämänsä kohokohdaksi saadessaan sotilailta valtavan hyvän vastaanoton. Kun Marilyn jälkeenpäin kertoi Joelle miten upealta 100 000 hengen väkijoukon hurraus kuulosti, ei Joe vaikuttanut innostuneelta tai ylpeältä vaimostaan. Marilyn oli riemuinnut: ”Sellaista mötäkkää on tuskin kukaan koskaan kuullut!” johon Joe tokaisi vähätellen: ”Kyllä minä olen.” Eripura alkoi syödä avioparin onnea jo varhaisessa vaiheessa liittoa ja riidat olivat väistämättömiä.

Vaikka Joe välitti Marilynistä erittäin paljon ja oli valmis melkein mihin vain hänen puolestaan, osasi mies olla toisinaan varsinainen jurottava jääräpää ja kohteli välillä vaimoaan hyytävin ottein. Jotkut jopa epäilevät tämän olleen väkivaltainen, sillä avioliiton aikana Marilynin iholle ilmaantui usein mustelmia ja kerran jopa murtunut peukalo. Kuten Doughertyllä, myös Joella oli ongelmia Marilynin kunnianhimon kanssa; vaikka Joe yritti pysyä avoimena, oli hän sentään italialainen sekä vielä konservatiivinen, miehinen mies – Joe halusikin tottelevaisen kotivaimon, ei itsenäistä uranaista. Joe oli jo eri elämänvaiheessa ja valmiina viettämään rauhallisempia eläkepäiviä kun taas Marilynistä oli juuri tullut supertähti. Marilynin seksikäs imago oli sekin liikaa mustasukkaisuuteen taipuvaiselle Joelle. Kumpainenkin jakoi haaveet perheestä, mutta Marilyn oli kuka oli; edellä aikaansa niin monin eri tavoin, ja tämän lisäksi Marilyn oli raatanut menestyksensä eteen liian paljon luopuakseen siitä voidakseen olla pelkkä kotirouva, etenkin kun avioliiton sisällä oli ongelmia. Samalla Joe tunsi toisinaan myös kateutta vaimonsa kuuluisuudesta, toisin kuin Marilyn, joka säteili ylpeänä miehensä rinnalla aina kun DiMaggion ihailijat lähestyivät tätä nimikirjoitusten perässä.

alanen6

Marilynillä ja Joella tuntui olevan myös eri intressit; Joe saattoi istua laiskanlinnassaan ja tuijottaa televisiota tuntikausia kun taas Marilyn nautti hyvistä keskusteluista, taiteesta ja kirjallisuudesta. Joskus Marilynistä tuntui, ettei hänen miehensä juuri huomannut häntä ja he elivät yhdessä kuin kämppäkaverit eri huoneissa yhteisessä asunnossaan, nähden toisiaan vain harvoin. Joe myönsi myöhemmin kohdelleensa Marilyniä välillä kuin ilmaa ja olleensa kylmätunteinen, mitä hän katui.

Viimeinen naula arkkuun lyötiin Kesälesken kuvauksissa New Yorkissa Marilynin filmatessa kuuluisaa kohtausta, jossa hänen hameensa helmat hulmahtivat ilmavirran puhaltamana naisen korviin. Joe oli hänkin saapunut paikalle, samoin kuten sankka väkijoukko tuhansia uteliaita silmäpareja (joista suurin osa oli miehiä) sekä valokuvaajia, jotka ikuistivat tapahtuman kuviin. Marilynillä oli hellemekkonsa alla yllään päällekkäin kahdet valkoiset pikkuhousut, mutta salamavalojen räiskeissä niistäkin näkyi läpi, paljastaen enemmän kuin mitä oli tarkoitus. Kohtaus kuvattiin yli kymmenen kertaa väkijoukon suureksi riemuksi ja Joen suureksi kauhuksi sekä häpeäksi. Mies suuttui ja ryntäsi pois paikalta raivon vallassa. Myöhemmin kaksikon kuultiin riitelevän katkerasti keskenään ja Joen epäiltiin myös käyneen sanaharkan aikana käsiksi Marilyniin. Muksipa Joe Marilyniä tai ei, oli tuo ilta heidän liittonsa loppu. Nähtyään televisiosta Marilynin pitämän lehdistötilaisuuden avioeron johdosta, kirjoitti Joe Marilynille: ”En tiedä, mitkä tunteesi ovat minua kohtaan, mutta minä rakastan sinua vilpittömästi.” Hän pyysi Marilyniä harkitsemaan uudestaan eropäätöstään, mutta Marilyn oli jo päätöksensä tehnyt ja haki avioeroa, joka astui voimaan vuoden 1954 syksynä.

marilyn-monroe-2-800

Joe piti ex-vaimoaan kuitenkin edelleen silmällä; tämä palkkasi yksityisetsiviä seuraamaan Marilyniä ja asentamaan salakuuntelulaitteet hänen sekä Marilynin tuolloisen rakastajan Hal Scaheferin autoon. Joen sairaalloinen mustasukkaisuus sekä omistushalu kauhistuttivat Marilyniä, etenkin kun eräänä yönä Joe murtautui yksityisetsivien kanssa asuntoon, jossa tämä luuli Marilynin viettävän aikaa uuden miesystävänsä kanssa. Marilynin onneksi he murtautuivat väärään huoneistoon, jonka aikana hän ja Scahefer pakenivat paikalta. ”Hän oli seota mustasukkaisuudesta jokaista miestä kohtaan, joka pyrki Marilynin lähelle,” Schaefer sanoi. ”Joe pahoinpiteli häntä ja se raivostutti minua niin, että olin valmis kohtaamaan Joen kasvokkain, sillä minä todella rakastin Marilyniä. Joe oli ehkä kaksi kertaa kookkaampi kuin minä, mutta olin valmis. Marilyn kuitenkin sanoi, että hän tekisi minusta hakkelusta ja esti minua menemästä.” Romanssi Schaeferin kanssa hyytyi sekin. ”Marilyn oli rauhaton sielu. Hänen ihmissuhteensa eivät nekään olleet vakaalla pohjalla, sillä Marilynillä itsellään ei ollut minkäänlaista pohjaa elämässä,” Scahefer analysoi.

Heidän välinsä kuitenkin lämpenivät uudelleen Marilynin elämän loppupuolella. Joe oli Marilynille varsin tärkeä tukipilari ja jotkut ovat jopa veikanneet, että he olisivat saattaneet yrittää uudestaan avioparinakin, mikäli Marilyn olisi saanut elää. Kun Marilyn vuonna 1961 joutui vastentahtoaan suljetuksi mielisairaalaan Payne Whitneyn klinikalle New Yorkiin eikä häntä päästetty pois, ilmestyi Joe paikalle kuin ritari konsanaan. Hurjistunut DiMaggio uhkasi henkilökunnalle purkaavansa klinikan maan tasalle ”tiili tiilin jälkeen,” ellei Marilyniä heti laskettaisi hänen huomaansa. Joe auttoi Marilynin kirjoille toiseen klinikkaan, jossa tätä ei kohdeltu kuin psykoottista potilasta ja mies vieraili hänen luonaan harvasepäivä. Sairaalajakson päätteeksi Marilyn matkusti vielä Joen mukana Floridan lämpöön rentoutumaan.

Marilynin menehdyttyä otti Joe ohjat käsiinsä; hän huolehti siitä, että Marilyn sai arvoisensa hautajaiset sekä tuoreita ruusuja haudalleen säännöllisesti. Joe ei koskaan puhunut Marilynistä julkisuudessa. Hän ei myöskään koskaan mennyt uusiin naimisiin. Kun jo vuosia aikaisemmin menehtyneen DiMaggion omaisuutta huutokaupattiin vuonna 2006, tavaroista löytyi yllättäen myös miehen säilyttämiä muistoja Marilynistä.

01v/10/arve/G1924/020Arthur Miller, näytelmäkirjailija, 1956-1961

Marilyn ja Arthur Miller herättivät parina hilpeyttä; kukapa olisi uskonut, että Marilynin kaltainen typykkä syttyikin rillipäisestä intellektuellista? Näin kuitenkin oli. Marilyn suorastaan jumaloi Arthuria (tai ”Arturoa”, kuten hän tätä hellitellen kutsui). Miller oli paitsi älykäs, taiteellinen, menestynyt ja arvostettu, hän muistutti Marilynin mielestä ulkoisesti Amerikan entistä presidenttiä Abraham Lincolnia, joka sattui olemaan yksi naisen idoleista. Heidän avioliittonsa kesti Marilynin liitoista kaikista pisimpään, mutta vaikka he olivat toisiinsa silminnähden rakastuneita ja toiveet tulevaisuudelle olivat aluksi suuria, suhde tuotti paljon kipua sen molemmille osapuolille. 

Vuonna 1955 Marilyn osoitti todelliset värinsä ja teki kenties kaikkein uskaliaimman ja pelottomimman siirron urallaan: hän jätti Hollywoodin ja lähti New Yorkiin etsimään itseään sekä opiskelemaan näyttelemistä. Marilyn oli lopenkyllästynyt tappelemaan studion pomojen kanssa; he eivät enää komentelisi häntä eikä tämä pyytelisi anteeksi sitä, että halusi tulla oikeaksi taiteilijaksi – änkytys oli loppunut, hän oli löytänyt äänensä. Valokuvaaja-ystävä Milton H. Greene ja Marilyn pistivät pystyyn ikioman tuotantoyhtiön nimeltä Marilyn Monroe Productions.

fe4da8b984676ae392a17cba44cb18e6Marilyn ja Milton tapasivat ensi kerran vuonna 1953, jolloin Milton saapui Foxin studioille Look -lehden lähettämänä kuvaamaan Marilyniä sekä muutamia muita sen ajan suuria tähtiä uutta lehtiartikkelia varten. Marilyn oli etukäteen kuullut paljon Greenestä sekä nähnyt hänen kuviaan. Hän yllätyi tavatessaan nuoren, ujohkon miehen. ”Sinähän olet vasta poikanen!” Marilyn sanoi, johon Milton vastasi: ”Ja sinä olet vasta tyttönen.” Marilyn piti Miltonin huumorintajusta, mutta vielä enemmän hän piti kuvista, jotka Milton otti hänestä. Niissä nähtiin ensi kertaa täysin uudenlainen Marilyn. Milton ei kohdellut häntä pinup -tyttönä, vaan kuvasi Marilyniä kuin hän olisi kuvannut Garboa. Marilynille se oli kunnia. Hän lähetti miehelle kimpun punaisia ruusuja sekä soitti kiittääkseen ”kauneimmista kuvista, mitä oli ikinä nähnyt.” Marilyn arvosti sitä, että Milton otti hänet vakavasti ja piti siitä, miten tämä kuvasi hänet; se vastasi Marilynin toiveita ja omaa käsitystä itsestään.

Marilyn rakasti New Yorkia, ”Se on todellinen kotini,” tämä sanoi. New Yorkissa tätä ei pidetty friikkinä, vaan hänet hyväksyttiin mukaan eikä Marilynin pyrkimyksiä vähätelty. Jopa intellektuellit taipuivat polvilleen Marilynin vetovoiman edessä. Suurien muutosten pyörteissä aika näytti olevan kypsä myös uudelle rakkaudelle Marilynin elämässä. Hän deittaili tuolloin muun muassa näyttelijä Marlon Brandon kanssa, mutta menetti lopulta sydämensä huomattavasti epätodennäköiselle kandidaatille. 

normajean333-2009080244140-Actors_Studio_2c-original

Kuvaan astui Arthur. Hän oli kirjallisuuden suurmiehiä ja prikuulleen Marilynin tyyppiä; älykäs, syvällinen ja ylväs mies kaikessa hiljaisuudessaan. Marilyn oli tavannut Millerin ensimmäistä kertaa jo vuonna 1951 elokuvan Ikuinen Valehtelija (engl. As Young As You Feel) kuvauksissa, jonne Arthur saapui Elia Kazanin kanssa. Kazanilla ja Marilynillä oli 50-luvun alussa romanttinen suhde, joka kesti Marilynin mukaan vuoden. ”Hän rakasti minua vuoden päivät ja tuuditti minut uneen eräänä tuskantäyteisenä iltana,” tämä kuvaili heidän välejään. Vielä erottuaankin Kazan ja Marilyn pysyivät hyvissä väleissä, ja he kirjoittivat toisilleen kirjeitä, joissa mies lähes isovelimäisesti pyrki neuvomaan ja auttamaan Marilyniä: ”Älä ota keneltäkään paskaa,” mies kirjoitti.

Mikäli Miller olisi ollut vapaa mies tavattuaan Marilynin ensi kertaa, olisi hän varmasti tapaillut tätä Kazanin sijaan, sillä Arthur meni Marilynistä sekaisin jo heti kättelyssä, kirjaimellisesti. ”Kätellessämme shokki hänen kehonsa liikehdinnästään kulki lävitseni. Sensaatio oli ristiriidassa hänen surumielisyytensä kanssa, josta kuitenkin kumpusi kaikki se glamour,” Miller kuvaili heidän ensikohtaamistaan. Marilyn suri tuolloin hiljattain kuollutta Hydeä. Tästä syystä hän myös ajautui Kazanin lohduteltavaksi. Samanaikaisesti Marilyn tunsi yhtä lailla vetoa Arthuriin. Heidän välillään suorastaan kipinöi. Kaksikko vietti keskenään aikaa Arthurin oleskellessa Kaliforniassa, mutta molemminpuolisesta kiinnostuksestaan huolimatta kumpikin pidättäytyi tuolloin etenemästä ystävyyttä pidemmälle, vaikka he huomasivatkin omaavansa paljon yhteistä.

mg_millers_White_plains_1956

Kun Kazan perui tällinsä Marilynin kanssa eräitä kokkareita varten, lähtikin Miller Marilynin deitiksi juhliin. Juhlatunnelmasta ja coctaileista huolimatta Arthur ei pyrkinyt lähentelemään Marilyniä, vaikkakin he tanssivat yhdessä ja Arthur kyyditsi Marilynin illan päätteeksi kotiin. Marilyn arvosti hänen herrasmiesmäisyyttään. Aika olikin kulunut juhlissa lähinnä keskustellen, kuten aina aikaisemminkin kun he olivat yhdessä. Vetovoima heidän välillään oli kuitenkin ilmeinen. ”Me vain tuijotimme toisiamme silmiin lähes koko illan,” Marilyn kertoi myöhemmin Natashalle.

Miller sanoi paenneensa tuota voimaa takaisin vaimonsa ja lastensa luo New Yorkiin, mutta hänkin pysyi jonkin aikaa Marilyniin yhteydessä kirjeitse. ”Saatan vain toivoa, ettet satuta itseäsi tässä (kuuluisuuden) pelissä, tai koskaan muutu…” Arthur kirjoitti. Marilyn kertoi Natashalle, että Miller oli sellainen mies, jonka kanssa hän voisi mennä naimisiin. Vaikka heidän kiinnostuksensa toisiaan kohtaan ei tuolloin edennyt silmäpeliä pidemmälle, ei Arthur ollut kaukana Marilynin ajatuksista: ”Joskus mietin, että Arthur saattaisi nähdä minut jossakin filmeistäni ja halusin tehdä parhaani, koska hän lähestyi minua ja sanoi, että minun tulisi ehdottomasti näytellä teatterissa, mille ympärillä olleet ihmiset vain nauroivat. Arthur kuitenkin sanoi olevansa erittäin tosissaan.”

seura1small1

Kun Marilyn ja Arthur ajautuivat jälleen yhteen neljän vuoden kuluttua ensitapaamisestaan, heidän intohimonsa toisiaan kohtaan liekehti aiempaakin tulisemmin. Miller oli yhä naimisissa, mutta eron partaalla. Vaikka Arthur sanoi menneensä tunteistaan Marilyniä kohtaan sekaisin jo ensisilmäyksestä, kertoi hän mielessään aina kummitelleen pelko siitä, ettei heidän suhteestaan seuraisi hyvää. Tällä kertaa mies ei kuitenkaan pystynyt vastustamaan magneettista voimaa, joka veti häntä Marilynin luokse. ”Minulla oli paha aavistus kaikesta, mutta sillä ei ollut merkitystä, koska en pystynyt pysäyttämään itseäni, vaan ajauduin yhä kiihkeämmin Marilynin luo,” Arthur kertoi myöhemmin. ”Hän oli äärimmäisen herkkä instrumentti. Pelkästään hänen seurassaan oleminen tuntui kiihottavalta, kunnes tilanne rupesi kääntymään itseään vastaan.” 

Koska Arthur oli itsekin taiteilija, hän ymmärsi kenties parhaiten Marilynin taiteellisuutta kaikista Marilynin miehistä ja rohkaisi Marilyniä eniten tämän uralla, mutta heidän samankaltaisuutensa oli myös suhteen taakka; Marilynin kipuilut olivat loppujen lopuksi liikaa Arthurille, joka tarvitsi hänkin luovana ihmisenä omaa aikaa ja tilaa, jottei tämä olisi hukannut itseään täysin. Seurustelun alkuvaiheessa Millerillä ei kuitenkaan ollut tietoa siitä, kuinka syvällisiä Marilynin ongelmat olivat.

monroe1

Marilyn jumaloi Arthuria, sillä mies antoi tämän määritellä itse itsensä. Arthur otti hänet tosissaan ja rakasti tätä; ymmärsi, että hänellä oli vakava puolensa ja ettei hän ollut se hupsu tyttö, joksi häntä luultiin. Mies kuvaili Marilyniä runoilijaksi, joka seisoo kadunkulmassa yrittäen lausua säkeitään väkijoukolle samalla kun he raastavat vaatteet hänen yltään. Marilyn piti itsestään Millerin seurassa; kenties hän näki itsensä Arthurin silmin ja se loi häneen toivoa. Marilyn kirjoitti päivyriinsä Millerin olevan ainoa henkilö, johon hän luotti yhtä paljon kuin itseensä: täydellisesti.

Kun kaksikko viimein toi suhteensa julkisuuteen (vasta vuoden salaseurustelun jälkeen vuonna 1956 Millerin avioeron virallistuttua), se antoi kieltämättä Marilynin jo paljon muuttuneeseen imagoon vain lisää uudenlaista särmää, etenkin koska Arthurin nimi oli niin kutsutulla ”viihdeteollisuuden mustalla listalla.” Se oli luettelo viihdealan ammattilaisista, joiden palkkaus kiellettiin Yhdysvalloissa heidän todellisen tai oletetun vasemmistolaisen vakaumuksensa takia. Marilyn kommentoi kerran Susan Strasbergille, että tavattuaan Arthurin hän kiinnostui enemmän politiikasta.

1044465_10152034754918986_302816650_n

Myöhemmin Miller joutui kaikkea ”epäamerikkalaista” aktiviteettia silmällä pitäneen komitean eteen kovisteltavaksi. Arthur selitti komitealle, että haki itselleen passia päästäkseen matkustamaan Marilynin mukana Englantiin, jolloin komitea lämpeni ja päätti antaa miehen mennä. Miller kommentoi  kohua reporttereille: ”Minun on mentävä Englantiin, koska minulla on siellä velvollisuuksia tulevan vaimoni kanssa.” Arthur ei ollut vielä kosinut Marilyniä, joten tämä epäsuora kosinta tuli yllättäen kaikille, myös Marilynille itselleen. ”Tarkoitatteko Marilyn Monroeta?” kysyi eräs reportteri virnistäen. ”Kyllä vain,” Arthur vastasi ja hymyili takaisin. Kyseessä olisi voinut olla suuri romanttinen ele, mutta Arthurilla oli myös oma lehmä ojassa ja hän käytti laskelmoidusti hyväkseen Marilyniä päästäkseen itse pälkähästä McCarthy komitean kynsistä, sillä mies tiesi, että Marilynin mainitseminen riisuisi niin sanotusti kaikki aseista, ja niin myös kävi. Marilyn oli ystävänsä Amy Greenen (Miltonin vaimon) mukaan kosintatavasta järkyttynyt ja purskahti itkuun.

Kun joukko reporttereita haastattelivat Marilyniä hieman myöhemmin kosinnan johdosta, olivat hänen tunteensa selkeästi ristiriitaiset. ”Oletteko olleet kihloissa kauankin?” kysyi eräs reportteri. ”Emme… vain muutaman päivän,” vastasi Marilyn kättä poskellaan pidellen. ”Milloin päätitte mennä vihille? Oliko asiasta puhetta kihlauksen yhteydessä?” kuului jatkokysymys. Marilyn hymyili hämillään. ”Ei oikeastaan… ehkä vähän…” hän sanoi empien. Alkujärkytyksestä huolimatta Marilyn ja Arthur vihittiin kahdessa eri seremoniassa ennen Englantiin matkustamista; siviilihäissä 29. kesäkuuta ja juutalaisin menoin 1. heinäkuuta. Marilyn päätyi myös elättämään Arthuria ja maksamaan hänen oikeudenkäyntinsä kulut.

Prinssi Ja Revyytyttö elokuvan kuvaukset olivat erittäin haastavaa aikaa Marilynille paitsi työnsä puolesta, koska hän oli vieraassa maassa eikä tullut toimeen vastanäyttelijänsä sekä ohjaajansa näyttelijä Laurence Olivierin kanssa, myös koska hän löysi Arthurin päiväkirjan, jonka Miller oli tarkoituksella jättänyt näkyville. Päiväkirjan sivuilla Arthur kirjoitti julmaan sävyyn tuoreesta vaimostaan; kuinka hän häpesi tämän oikkuja ja häpesi rakastavansa häntä, vaikka alussa olikin ajatellut hänen olevan enkeli. Miller otti myös kuvauksissa Olivierin puolen, joka oli Marilynille suuri pettymys, sillä Arthurin välit eivät olleet erityisen lämpimät Strasbergien eikä Greenien kanssa. Tekopyhää kyllä, hänen mielestään he pyrkivät hyötymään Marilynistä. Arthur oli myös mustasukkainen Miltonin ja Marilynin läheisistä väleistä. Hän halusi yksinoikeudella olla Marilynin uskottu.

Arthur vältteli konfrontaatioita eikä vaatinut ketään tilille ja pyrki välttelemään sekä Strasbergejä että Greenejä niin paljon kuin suinkin pystyi, mutta savusti Miltonia ulos mustamaalaamalla tätä Marilynin silmissä. Marilyn valitsi lopulta miehensä puolen, mutta oli erittäin surullinen kun yhteistyö Miltonin kanssa tuli päätökseensä. Kuvausten jälkeen Marilyn päätti jäädä tauolle työnteosta. Hän halusi myös palavasti perustaa perheen Arthurin kanssa. Marilynin hartain toive ei kuitenkaan koskaan toteutunut, vaan jokainen raskaus päättyi keskenmenoon. Menetykset koettelivat myös avioliittoa.

Image0004

Vuoden tauon jälkeen Marilyn palasi työn pariin elokuvassa Piukat Paikat, joka oli valtava menestys. Seuraavaksi hän näytteli yhdessä Yves Montandin kanssa Lemmenloukussa. Tuohon aikaan Marilynin ja Arthurin avio-onni rakoili jo pahasti. Marilynillä olikin kuvauksien ajan romanttinen suhde Montandin kanssa siitä huolimatta, että Montand oli hänkin naimissa näyttelijä Simone Signoretin kanssa, joka oli tästä tietoinen. Kenties Marilyn kaipasi lohdutusta sekä ymmärrystä vaikeina aikoina, samoin kuin Montand; Yves oli kameran edessä yhtä peloissaan kuin Marilyn, sillä mies oli ranskalainen, mutta teki elokuvaa englanniksi, vaikkei ymmärtänyt sanaakaan. Marilyn sympatiseerasi, sillä hän jos kuka tiesi kyllä, miltä jännittäminen tuntui, ja lempi leiskui. ”Minulle oli kunnia tehdä elokuva Marilyn Monroen kanssa,” Montand sanoi myöhemmin, ”mutta en osannut sanaakaan englantia. Kauhea kokemus näyttelijälle. Marilyn oli hänkin kauhuissaan – ei jännittynyt, vaan kauhuissaan.” Kun elokuva oli purkitettu, romanssi Yvesin kanssa oli ohi ja Montand palasi vaimonsa luo. Signoret kommentoi syrjähyppyä varsin solidaarisesti: ”Jos Marilyn on rakastunut mieheeni todistaa se hänellä olevan hyvä maku, sillä minäkin rakastan häntä.”

Samaan aikaan Arthur oli valmistellut vaimolleen lahjaksi käsikirjoitusta, josta Marilynillä oli suuret odotukset. Hän odotti elämänsä roolia. Elokuvan nimeksi tuli Sopeutumattomat ja vastanäyttelijöinä esiintyivät Montgomery Clift, Eli Wallach ja itse Hollywoodin kruunaamaton kuningas sekä Marilynin lapsuuden suurin idoli Jean Harlown lisäksi, legendaarinen Tuulen Viemää näyttelijä Clark Gable. Ohjaajana toimi John Huston, joka oli ohjannut Marilyniä hänen urallaan jo kerran aikaisemmin elokuvassa Asfalttiviidakko.

Marilyn-Monroe-08Pikkutyttönä Marilyn kuvitteli Clark Gablen olevan hänen isänsä, sillä Gable muistutti viiksineen Giffordia ainoassa kuvassa, jonka tyttö oli isästään nähnyt. ”En usko, että hän pahastuu, vaikka sanonkin näin, sillä freudilaisessa mielessä tämä tarkoittaa vain hyvää… ajatuksissani hän oli aina isäni,” Marilyn sanoi. Hän tapasi Gablen ensi kertaa juhlissa vuonna 1954. He istuivat illan aikana samassa pöydässä ja tanssivatkin yhdessä. Marilyn oli innokas kuin teinityttö ja pyysi Gablen nimikirjoitusta, jonka hän sai. ”Olen unelmoinut tästä 12-vuotiaasta saakka!” Marilyn iloitsi. Vuosia myöhemmin Marilynille oli suuri kunnia päästä näyttelemään yhdessä Gablen kanssa, joka kohteli tätä kuin kukkaa kämmenellä ja oli varsin ymmärtäväinen häntä kohtaan kuvauksien aikana. Gable sanoi Marilynistä: ”Hän on ainutlaatuisen naisellinen nainen saaden miehen tuntemaan ylpeyttä siitä, että on mies.”

Marilyn tuli erityisen hyvin toimeen myös Montgomery Cliftin kanssa, joka oli hänelle kuin veli. Heitä yhdistivät muun muassa metodinäytteleminen ja henkilökohtaiset ongelmat; Cliftillä oli paha alkoholiongelma sekä lääkeriippuvuus, seurauksia vakavasta autokolarista, johon mies oli joutunut vuonna 1956. Marilyn sanoikin, että Montgomery Clift oli ainoa hänen tuntemansa henkilö, joka oli vielä huonommassa jamassa kuin Marilyn itse. Marilyn sympatiseerasi myös Cliftin homoseksuaalisuutta: ”Ihmiset ivaavat häntä hänen homoseksuaalisuutensa vuoksi. Mitä he siitä muka tietävät? Meillä on pakkomielle leimata toisemme tunteaksemme olomme turvatuksi. Minustakin tehtiin lesbo. Minä vain nauroin. Seksi ei ole koskaan väärin, mikäli ihmisten välillä on rakkautta.”

monroe-640x876Sopeutumattomien käsikirjoitus oli pettymys Marilynille ja elokuvan teko silkkaa kärsimystä. Roslynin osa muistutti selkeästi häntä itseään – Arthur oli sekoittanut hahmoon paljon todellisia piirteitä Marilynin oikeasta elämästä, mutta täysin pois konteksteistaan. Kuvaelma herkästä mutta säälittävästä humalaisesta naispolosta ei voinut tuntua kovin imartelevalta. Marilynin katkeruus Arthuria kohtaan kasvoi kuvausten aikana. Hän tunsi olonsa petetyksi ja tunne oli varmasti molemminpuolinen. Viiden vuoden liitto oli ohi ennen kuvausten loppumista. Avioero astui voimaan alkuvuonna 1961.

Eron jälkeisenä kesänä Marilyn tapaili Frank Sinatraa. He olivat tutustuneet toisiinsa vuonna 1954. Italialaisena Sinatra veljeili tietenkin Joe DiMaggion kanssa ja osallistui jopa Joen järjestämään rynnäkköön tarkoituksenaan yllättää Schaefer ja Marilyn. Sinatra oli kuitenkin yrittänyt muuttaa Joen mielen tuona iltana eikä Marilyn kantanut kaunaa. Eräänä iltana Norman Rosten sai puhelun Marilyniltä, joka pyysi hänet luokseen käymään. ”Olen menossa illalliselle ja haluan, että tapaat deittini,” hän sanoi. Kun Rosten saapui Marilynin luo, kohtasi hän olohuoneessa Sinatran, joka odotti Marilyniä. Miehet keskustelivat ajan kuluksi niitä näitä. Viidentoista minuutin kohdalla Sinatra vilkaisi kelloaan. ”Hän on mahtava tyttö, muttei aina ajoissa,” tämä sanoi hymyillen. Seuraavana päivänä Marilyn soitti jälleen Rostenille: ”No, mitä pidit?” hän kysyi innokkaana. ”Niin mistä?” Rosten kysyi. ”Hänestä. Frankiestä,” Marilyn vastasi. ”Kuinka niin?” Rosten ihmetteli. ”Piditkö hänestä?” Marilyn jatkoi. ”Ihan okei. Hän on hyvin komea mies,” Rosten vastasi. ”Ja mukava, eikö olekin? Arvelinkin, että pitäisit hänestä,” Marilyn sanoi innokkaana. Rosten pisti tuolloin merkille, että Marilyn käyttäytyi kuin ihastunut koulutyttö ensimmäisien treffien jälkeen. Innokkuudesta huolimatta syksyyn mennessä suhde oli kuitenkin jo ohi. Muistona romanssista Marilynille jäi Sinatran hänelle lahjoittama pieni valkoinen Maltankoiranpentu, jonka Marilyn leikkimielisesti nimesi Mafiksi, viittauksena Sinatran huhuttuihin mafiayhteyksiin.

u1343399_august_11__1961

Kaikista Marilynin suhteista eniten keskustelua ovat vuosien varrella herättäneet hänen ja presidentti John F. Kennedyn sekä tämän veljen, oikeusministeri ja myöhemmin senaattori Robert F. ”Bobby” Kennedyn, välit. Aiheella on paitsi mässäilty julkisuudessa, myös useissa ”paljastuskirjoissa” sekä dokumenteissä. Karkeimpien väitteiden mukaan Marilynin suhteet Kennedyn veljeksiin koituvat hänen kohtalokseen; suhteiden edetessä Marilynistä oli tullut heidän kanssaan liian läheinen ja Kennedyt joko pelkäsivät Marilynin tuovan julki heidän suhdeseikkailunsa taikka jotakin muuta arkaluontoista, ja on väitetty, että Marilyn suoranaisesti jopa uhkailikin heitä, sillä huhujen mukaan jompikumpi veljeksistä lupasi jättää vaimonsa ja menemään naimisiin Marilynin kanssa, josta asiasta mies myöhemmin muuttikin mielensä, raivostutatten Marilynin. Tästä syystä heidän tuli eliminoida hänet, sillä hurjistuneesta Marilynistä oli muodostunut uhka. Onko näillä väittämillä mitään todellisuuspohjaa?

MARILYN MONROEMarilyn tutustui Kennedyn veljeksiin ystävänsä Peter Lawfordin kautta, joka oli naimisissa Kennedyjen sisaren, Patrician, kanssa. Totuus on, että Marilynillä oli John F. Kennedyn kanssa ns. yhdenillanjuttu, jota ei kuitenkaan voi kutsua täysipäiväiseksi suhteeksi (presidentti oli tunnetusti naistenmies ja harrasti naisseikkailuja vaimonsa selän takana aktiivisesti). John F. Kennedyn apulaisena työskennellyt Pete Summers vahvisti, että Marilyn vieraili Lawfordien luona usein, joiden luona myös Kennedy vietti aikaansa. Summers kommentoi heidän suhdettaan: ”Presidentti piti Marilynistä todella paljon ja oli ilmiselvää, että Marilyn oli puolestaan Kennedyn charmikkaan ja karismaattisen olemuksen lumoissa… mutta Marilyn oli keskustelujen aikana aina sanavalmis; hän oli todella älykäs.”

He viettivät yhteisen yön maaliskuussa vuonna 1962 Bing Crosbyn huvilassa Palms Springissä, jonne he molemmat olivat saapuneet Crosbyn vieraina. Marilynin hyvä ystävä ja hieroja Ralph Roberts sai tuona iltana Marilyniltä puhelun huoneesta, jossa John F. Kennedy yöpyi. Marilyn soitti presidentin selkävaivojen vuoksi, mutta esitteli hänet yksinkertaisesti ystävänään. Roberts puhui puhelun aikana itse Kennedyn kanssa: ”Tunnistin hänen kuuluisan Bostonin aksenttinsa. Kerroin hänelle lihasryhmistä ja hän kiitti minua. En tietenkään antanut ilmi, että tiesin kuka hän oli eikä hän myöskään paljastanut itseään.” Kun huhut suhteesta vuosivat myöhemmin julkisuuteen, Marilyn mainitsi niistä ohimennen Ralphille: ”Marilyn kertoi minulle, että heidän suhteensa oli yhdenillajuttu. Ilman muuta Marilyniä kutkutti, sillä presidentti oli yrittänyt häntä jo vuodenpäivät Peter Lawfordin kautta. Moni uskoi tuon viikonlopun merkinneen enemmän kuin se todella merkitsi. Marilyn antoi ymmärtää, ettei yhteinen yö merkinnyt heille kummallekaan kovinkaan paljon: se tapahtui kerran sinä viikonloppuna ja se siitä,” Roberts sanoi.

PX2000-2:1

Mutta entäpä Bobby Kennedy? Marilyn ja Bobby tapasivat ensimmäisen kerran vuonna 1961 Lawfordien kotona heidän järjestämillään illalliskutsuilla. Sen jälkeen he tapasivat yhteensä 3 kertaa alle kymmenen kuukauden sisällä ja keskustelivat toisinaan puhelimitse muun muassa kansalaisoikeuksista, joita Marilyn kannatti sekä muista poliittisista aiheista. Heillä ei kuitenkaan ollut seksuaalista suhdetta. Marilyn kommentoi juoruja hänen ja oikeusministerin oletetusta suhteesta Robertsille: ”Kaikki luulevat, että minulla on suhde Bobby Kennedyyn. Ei pidä paikkaansa,” tämä virkkoi, ja paljasti myös, ettei tuntenut vetoa mieheen, todeten: ”Pidän hänestä, mutta en fyysisesti. Hän on liian hintelä.” 

Marilyn tapasi veljekset viimeistä kertaa John F. Kennedyn syntymäpäivägaalassa New Yorkissa Madison Square Gardenissa heinäkuussa vuonna 1962, jonne hänet oli kutsuttu esittämään syntymäpäivälaulu presidentille. Marilynin seksiä tihkunut tulkinta syntymäpäivälaulusta ainoastaan kiihdytti huhuja heidän suhteestaan. Tämän jälkeen Kennedy ryhtyi ottamaan etäisyyttä Marilyniin. Totta on, että Marilyn yritti muutaman kerran tavoitella presidenttiä puhelimitse, minkä Valkoisen talon kirjanpito paljastaa, mutta kun Kennedy ei ottanut häneen enää yhteyttä, ymmärsi Marilyn yskän. Sen sijaan hän soitteli edelleen Bobbylle.

On hyvin epätodennäköistä, että kumpikaan veljeksistä olisi ollut niin huolimaton, että he olisivat vahingossakaan luovuttaneet Marilynille mitään todella arkaluontoista tietoa. Ja Marilyn, jolla oli Amy Greenen mukaan vilkas seuraelämä, taatusti erotti yhdenillanjutut vakavista suhteista, mitä tukee myös se tapa, jolla hän kertoi yöstään presidenttiveljen kanssa Robertsille. On lisäksi vaikea uskoa, että Marilyn oli aikeissa paljastaa Kennedyä, sillä Marilynillä ei koskaan ollut tapana puida miessuhteitaan julkisuudessa, ei edes silloin kun hänen liittonsa kaatuivat ja jättivät hänet kylmäksi. Kumpikaan Kennedyn veljeksistä ei myöskään ollut Los Angelesissa Marilynin kuoleman ajankohtana. Kennedyistä on kuitenkin peruuttamattomasti tullut osa Marilynin legendaa.

Rakastajat

James Dougherty, Joe DiMaggio, Arthur Miller, Bill Pursel, Johnny Hyde, Fred Karger, Elia Kazan, Hal Scahefer, Marlon Brando, Yves Montand, Frank Sinatra, John F. Kennedy

1960_by_lawrence_schiller_pp_39

Montand ja Marilyn.

0eftxhxbx5j0xbjx

Frank Sinatra ja Marilyn.

tumblr_m7n4l1dkke1qz9qooo1_1280

Marilyn ja Marlon Brando.

Tärkeät ystävät/yhteistyökumppanit ja vaikuttajat

Johnny Hyde, Joseph Schenck,  Milton H. Greene, Sam Shaw, Norman Rosten, Carl Sandburg, Allan ”Whitey” Snyder, William Travilla, Sidney Skolsky, Ralph Roberts, Peter Lawford, Montgomery Clift

Allan "Whitey" Snyder, Marilyn ja Ralph Roberts.

Allan ”Whitey” Snyder, Marilyn ja Ralph Roberts.

Sandburg ja Marilyn.

Sandburg ja Marilyn.

William Travilla ja Marilyn

William Travilla ja Marilyn

betsybrett-2009060441019-Image1-original

Sam Shaw ja Marilyn.

97ef767ad74ade2434e0b343af555cda

Norman Rosten ja Marilyn.

Isähahmot

Michael Chekov, Lee Strasberg, Clark Gable

Lee ja Marilyn.

Lee ja Marilyn.

Marilyn ja Gable.

Marilyn ja Gable.

Responses

  1. […] Marilynin miehet […]


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: