Marilynin määritelmät

Marilynin määritelmät on lista Marilynin uran hetkistä, jotka määrittelevät hänet niin ihmisenä, näyttelijänä kuin tähtenäkin.

mmääritelmät

  • Avoin seksuaalisuus

1950-luku oli läntisessä maailmassa viimeinen vuosikymmen ennen 1960-luvun lopullista ”seksuaalista vallankumousta.” Amerikassa muutoksen ensimmäinen aalto pyyhkäisi kansakunnan yli 1920-luvulla, ensimmäisen maailmansodan jälkeisellä taloudellisella nousukaudella. Ajankuvaan kuuluivat villisti soiva jazz, glamouria tihkuvat filmitähdet ja kapinoivat flapper-tytöt, jotka hylkäsivät Viktoriaanisen aikakauden korsetit, leikkasivat hiuksensa lyhyiksi sekä paljastivat säärensä, mutta ennen kaikkea naiset saivat ensimmäistä kertaa itselleen äänioikeuden ja pääsivät täysin uudenlaisen vapauden makuun saavuttaessaan myös sosiaalis-seksuaalisen itsemääräämisoikeuden. 1920-luvulla Amerikkaan levisivät laajemmin myös itävaltalaisen lääkärin ja tutkijan Sigmund Freudin psykoanalyyttiset käsitteet (Freud muun muassa uskoi seksuaalisuuden tukahduttamisen olevan vahingollista), joiden vaikutus koko länsimaiseen kulttuuriin on ollut huomattava. Kuin kohtalon sanelemana sai Marilyn alkunsa tämän ensimmäisen muutoksen aallon vuosikymmenen puolessavälissä, syntyen vuonna 1926.

Eräs reportteri kysyi minulta, mitä minä ajattelen seksistä. Minä sanoin hänelle: seksi on osa luontoa. Minä menen luonnon mukana.” Marilyn

1930-luvulla Amerikkaa riepotteli pitkä ja vakava lama, kun taas 1940-luvulla toinen maailmansota vaati sekin veronsa. Toisaalta sota muutti naisten asemaa merkittävästi, kun entiset kotivaimot löysivät itsensä tekemästä rintamille lähteneiden miesten työt. Myös Marilyn päätyi sodan aikana tehdastöihin auttamaan sotaponnisteluissa hänen ensimmäisen aviomiehensä värväydyttyä merijalkaväkeen. Tällöin armeijan valokuvausyksikön edustaja bongasi hänet ja loppu on historiaa. Sodan jälkeen suurin osa naisista kuitenkin palasi takaisin hellan äärelle kotirouviksi ja tekemään lapsia. 1950-luvulla naiset noudattivat jälleen tiukkaa pukukoodia ja pukeutuivat leidimäisesti, korostaen korkeaa povea sekä kapeaa uumaa – jopa Viktoriaanisen aikakauden suosimat korsetit palasivat muotiin. Konservatiivisuus olikin päivän sana ja Amerikka pyrki obsessiivisesti vaalimaan korkeaa moraalia. Asenteet erityisesti seksiä kohtaan olivat erittäin rajoittavia ja koko aihe oli tabu niin filmillä kuin yleisenä keskustelun aiheenakin (elokuvayhtiöt harjoittivat itsesensuuria Haysin ohjeiston mukaan, joka kielsi elokuvista muun muassa alastomuuden, monenlaiset viittaukset seksuaalisuuteen, rikollisuuden ihannoinnin, huumeet ja ylenmääräisen juopottelun, uskonnon rienaamisen, sekä rotujen väliset sukupuolisuhteet ja seka-avioliitot).

”Marilyn teki seksistä hauskaa. Kun mies ajattelee Marilyniä, hymyilee hän omille ajatuksilleen.” Milton Shulman

Ainoastaan erittäin rohkeat, aikaansa edellä olleet yksilöt haastoivat teennäiset sievistelijät, mutta yhdessä heidän vaikutuksensa oli rajoja rikkova. Kaikki tapahtui samana vuonna 1953. Professori Alfred Kinsey julkaisi raporttinsa ”Naisen sukupuolinen käyttäytyminen,” joka paljasti naisten olevan kaikkea muuta kun frigidejä – naiset olivatkin seksuaalisia olentoja ja nauttivat seksistä siinä missä miehetkin. Hugh Hefner ryhtyi julkaisemaan miehille suunnattua Playboy -lehteä, joka tuli tunnetuksi erityisesti alastomien naisten eli ”playmates” (alunperin ”sweetheart of the month”) -tyttöjen kuvista. Ja kuinka ollakaan, Playboyn ensimmäisen numeron ”kullannuppu” oli Marilyn, jonka todelliseksi läpimurtovuodeksi osoittautui vuosi 1953. Marilynistä oli tullut Hollywoodin uusi suosituin vaalea seksisymboli sitten Jean Harlown, paitsi säkenöivien elokuvarooliensa takia filmeissä Niagara, Herrat Pitävät Vaaleaveriköistä ja Kuinka Miljonääri Naidaan, joissa hänet nähtiin samanaikaisesti sekä viattomana että seksikkäänä, muttei koskaan riettaana, osittain myös valokuvaaja Tom Kelleyn vuonna 1949 ottamien alastonkuvien vuoksi, joista Playboy julkaisi sensuroimattomana tuon kuuluisan ”Golden Dreams” nimisen otoksen alastomasta Marilynistä, joka oli päätynyt kohuttuun kalenteriin.

 

Alastonkuvaskandaali olisi voinut tuhota Marilynin uran jo ennen kuin se ehti kunnolla edes käynnistyä, mutta se, miten Marilyn itse suhtautui alastomuuteen ja seksiin, jota hän piti luonnollisena asiana, vaikutti siihen, kuinka kohu otettiin vastaan. Fox oli vaatinut tätä kieltämään koko jupakan ja olemaan sen jälkeen kommentoimatta asiaa, mutta Marilyn kertoi julkisuudessa rehellisesti, että hän oli tarvinnut kuvista ansaitut rahat suureen tarpeeseen eikä suostunut häpeämään niitä: ”Voi, niitä kalentereita on joka huoltoaseman seinällä, mitä sitä kieltämään? Sellaisen voi ostaa mistä vaan. Sitä paitsi minulla ei ole mitään hävettävää. En ole tehnyt mitään väärää.” Kun reportteri kysyi oliko Marilynillä ollut mitään yllään, Marilyn jopa vitsaili hänellä olleen radio päällä kuvia otattaessa.

”Ilman Marilyniä kukaan tunnettu nainen hänen jälkeensä ei olisi koskaan suostunut poseeramaan Playboylle. Marilyn teki siitä hyväksyttävää. Hän todisti, ettei alastomuus ollutkaan uran loppu.” Gary Cole, Playboy

Yleisö paitsi piti Marilynin viattoman seksipommin imagosta valkokankaalla, sääliä herättäneellä tarinallaan tämä niitti itselleen myös yleisön sympatiat, jolloin tilanne kääntyi lopulta hänen edukseen ja pönkitti entisestään naisen nousukiidossa olevaa uraa; kohun siivittämänä hän pääsi ensi kertaa esimerkiksi Life -lehden kanteen. Hugh Hefner kommentoi: ”Vielä 1940-luvulla pienikin samankaltainen skandaali olisi koitunut kenen tahansa filmitähden uran lopuksi. Se, että Monroelle näin ei käynyt 1950-luvun alussa, on todiste, että hän oli erityinen; paitsi erityisen kaunis nainen, sen lisäksi ainutlaatuinen ihminen henkilönä. Monroe suhtautui myönteisesti seksuaalisuuteensa; hän ikään kuin juhli sitä, mikä oli erikoista tuohon aikaan.” Loppujen lopuksi Marilyn oli alastonkalenterin menestyksestä jopa ylpeä: ”Toiset tuntuvat olevan hyvin häpeissään minun puolestani sen kalenterin takia. Ollessani Koreassa vierailin eräässä paikassa, johon minua ei odotettu ja heillä sattui olemaan seinällään suuri kopio siitä kuvasta. Kun astuin sisään huoneeseen, kaikki menivät hiljaiseksi ja katselivat hämillään lattiaa. En voinut enää paetakaan tilanteesta, joten kävelin mikrofonin luokse ja sanoin: ”Hyvä herrasväki, olen erittäin otettu, että olette asettaneet minun kuvani kunniapaikalle!” Sen jälkeen kaikki nauroivat ja tulimme oikein hyvin juttuun. Minä muuten todella olin otettu.” Kinseyn raportti, Playboy sekä Marilynin kaltaisen tähden nousu koko kansan suosioon haastoivat perinteiset asenteet ja ajattelutavat seksistä, nostaen eritoten naisten seksuaalisuuden keskeiseksi keskustelun aiheeksi.

”En koskaan oikein ymmärtänyt sitä… tätä seksisymbolijuttua. Minä aina luulin, että symbolit olivat niitä soittimia, joita lyödään yhteen!” Marilyn

1960-luvulle edettäessä Amerikassakin sosiaaliset normit olivat muokkaantuneet huomattavasti vapaamielisemmiksi ja sallivammiksi, mitä pönkitti etenkin ehkäisypillerin markkinoille tulo vuonna 1960. Marilyn, joka kuoli 60-luvun alkupuolella, tosin ei ehtinyt kokea todellista seksuaalista vallankumousta, jota hänen pelkkä olemassaolonsakin oli suuresti avittanut. Viimeisessä haastattelussaan vuonna 1962 Marilynin esille tuomat ajatukset tiivistivät sen, miten Amerikka ja koko maailma tunsi: ”Olemme kaikki luonnostaan seksuaalisia olentoja, Luojan kiitos! On sääli, että niin monet ihmiset halveksivat ja pyrkivät tukahduttamaan tämän luonnonlahjan. Taide; oikea taide kumpuaa seksuaalisuudesta, kaikki.”

  • Hyväksikäytettyjen ääni

Mikäli seksi oli 1950-luvun Amerikassa tabu, oli seksuaalinen hyväksikäyttö sitäkin arempi aihe, etenkin sen kohdistuessa lapsiin. Asiasta oli tapana vaieta. Marilyn oli ensimmäisiä tunnettuja henkilöitä, joka rohkeni puhua avoimesti traumaattisista kokemuksistaan.

Yhä tänä päivänäkin seksuaalinen hyväksikäyttö ja kaikenlainen seksuaalinen häirintä aiheuttaa monissa ristiriitaisia tunteita – julminta on, että usein hyväksikäytön uhreiksi joutuneita syyllistetään taikka vähätellään, ikään kuin he olisivat itse vastuussa siitä, mitä heille tapahtui ja heidän tulisi sitä hävetä. Jopa uhrit itse saattavat syyllistää itseään.

tumblr_lec7v5hwuj1qz9qooo1_500Marilynin mukaan hän joutui seksuaalisen ahdistelun uhriksi ensimmäistä kertaa n. 9-vuotiaana, jolloin alivuokralaisena samassa asunnossa asunut mieshenkilö (jota Marilyn nimitti herra Kimmeliksi) lukitsi hänet kanssaan huoneeseensa ja kosketteli tyttöä sopimattomasti. Marilyn, tai tuolloin vielä Norma Jeane, oli tapahtuneen jälkeen yrittänyt änkyttäen kertoa siitä toiselle aikuiselle (”kasvattitädille,” mutta mahdollista on myös, että kyseessä saattoi olla Gladys), jolloin tämän oli käsketty olemaan ”puhumatta pahaa mukavasta miehestä,” olettaen, että lapsi valehteli. Toisinaan kuulee sanottavan, että lapsilla on rikas mielikuvitus. Heillä ei kuitenkaan ole entuudestaan tarkkaa käsitystä intiimistä seksuaalikäyttäytymisestä. Todellisuudessa lapset valehtelevat seksuaalisesta hyväksikäytöstä erittäin harvoin.

Julkisesti Marilyn kertoi kokemuksistaan ensi kertaa 1950-luvun alussa lehtihaastatteluissa. Sama kertomus on myös Marilynin omaelämäkerrassa Marilyn Monroe, Nuoruuteni (Otava, engl. My Story). Useimmat Marilynin elämänvaiheista kirjoittaneet ovat olleet miespuolisia, joista osa ovat törkeästi väittäneet, että Marilyn sepitti tämän tarinan saadakseen sympatiaa ja huomiota – toiset ovat menneet jopa niin pitkälle, että väittivät Marilynin fantasioineen hyväksikäytöstä – nämä vihjailut ainoastaan todistavat, että sympatia tyttöjä ja naisia kohtaan on yleensäkin vähissä ja jos he edes uskaltavat kertoa kokemuksistaan, heitä syyllistetään; että he ”kerjäsivät” tai jollain tasolla provosoivat tekijää ja antoivat pahan tapahtua itselleen – huomio on siis negatiivista uhria kohtaan. Marilynillä ei myöskään juuri ollut ongelmia saada huomiota, ei enää sen jälkeen kun hän oli täyttänyt 12 vuotta.

Ikävä kyllä Marilyn joutui lapsuudessaan seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi useammin kuin kerran ja vuosien varrella myös tekijöitä oli useampi eri henkilö (ystävilleen hän kertoi eräässä vaiheessa elämäänsä ahdistelun jatkuneen yhteensä kuukausia). Vielä nuorena aikuisenakin hän joutui raiskausyrityksen kohteeksi. Marilynin rohkeus puhua näin vaikeasta aiheesta, vieläpä 1950-luvulla, on äärimmäisen ihailtavaa. Voi vain toivoa, että tästä rohkaistuneina muut seksuaalisen väkivallan uhrit uskaltaisivat hekin kertoa traumoistaan.

  • Kansalaisoikeuksien puolestapuhuja

1112852468_ec7e3ecc8cMarilyn, joka samastui sorrettuihin, oli kansalaisoikeuksien kannattaja jo 1950-luvulla, jolloin rotuerottelu oli Amerikassa normaali käytäntö. Hän omasi ystäviä rotuun katsomatta ja niihin lukeutuivat mm. Sammy Davis Jr. ja Ella Fitzgerald. Marilyn ei kainostellut tulla kuvattavaksi värillisten ystäviensä taikka esimerkiksi mustien orpolasten kanssa aikana, jolloin sille nyrpisteltiin. Myös Koreassa vieraillessaan Marilyn jututti ja kätteli yhtä lailla valkoisia kuin värillisiä sotilaita, mutta uutisklipeistä nämä hetket leikattiin kylmästi pois.

Kun upeaääninen tumma laulajatar Ella Fitzgerald ei saanut töitä kuuluisasta Länsi-Hollywoodilaisesta Mocambo jazzclubista värinsä vuoksi, riensi Marilyn apuun. Hän rakasti Fitzgeraldin ääntä ja lupasi Mocambon omistajille, että jos Ella esiintyisi clubilla, Marilyn istuisi eturivissä joka ilta. Näin tapahtui ja Marilyn piti lupauksensa.

Fitzgerald kommentoi: ”Olen suuressa kiitollisuudenvelassa Marilyn Monroelle.  Oli kokonaan hänen ansiotaan, että sain esiintyä Mocambossa, joka oli tuolloin valtavan suosittu clubi. Marilyn soitti omistajalle itse ja sanoi, että halusi minun esiintyvän clubilla ja että mikäli omistaja buukkaisi minut, Marilyn istuisi joka ilta eturivissä. Marilyn sanoi omistajalle, että myös lehdistö olisi paikalla, mikä piti paikkansa, sillä hän oli suuri tähti. Lehdistö suorastaan villiintyi. Sen jälkeen minun ei enää koskaan tarvinnut esiintyä nuhruisissa pikku clubeissa. Marilyn oli erikoislaatuinen nainen ja edellä aikaansa, muttei koskaan tiennyt sitä.”

mmella

Sammy Davis Jr. oli Marilynin hyvä ystävä. Hän kirjoitti muistelmissaan (Hollywood In Suitcase): ”Marilynin kuoleman jälkeen moni mies väitti maanneensa hänen kanssaan. Tiedämme kaikki, että Marilyn haki hyväksyntää sillä tavoin ja sitä hän myös löysi, mutta ei Marilyn sentään ollut mikään huora.

SammyDavisJrandMarilynMonroe

Toisinaan hän oli onneton ja epävarma, mutta minä en koskaan ajatellut hänen olleen traaginen. Marilyn oli äärimmäisen rakastava ja herkkä ihminen, joka sai helposti henkisiä mustelmia. Hänen kaikki pelkonsa tuntuivat olevan muiden nähtävillä. Hän oli altis ja haavoittuvainen niin rakkaudelle kuin hyväksikäytölle ja todella herkkä aistimaan muiden tunteita ja ajatuksia. Marilynilla oli taito saada kenen tahansa miehen tuntemaan kuin tämä olisi ainoa mies maan päällä. Lisäksi hän oli myös äärimmäisen eläinrakas ja välittäväinen jopa  kasveja sekä puita kohtaan.

bc

Marilynilla oli täysin ainutlaatuinen olemus valkokankaalla. Siksi monet elokuvaohjaajat ihailivat häntä ja halusivat juuri hänet elokuviinsa, koska hän tuotti katsojille ainutlaatuisen elokuvakokemuksen. Marilyn oli miltei nero komedienne eikä kukaan muu yltänyt hänen tasolleen. Marilyn teki tyhmän blondin esittämisestä taidetta. Hän ei koskaan ollut vulgaari, vaan herttainen. Jokaisessa osassa, jota Marilyn esitti, oli häivähdys samaa sulokkuutta, joka oli häntä itseään. 

Minulle Marilyn oli kuin sisko. Rakastin häntä, mutta rakkauteni Marilynia kohtaan oli lähes puhtaasti henkistä. Yritin olla hänelle kuin veli ja niinpä Marilyn usein itki olkapäätäni vasten.

Marilyn roikkuu edelleen jokaisen hänet tavanneen miehen mielessä kuin lepakko katosta. Me emme koskaan unohda häntä, sillä hänen legendansa ja myyttinsa elää. Minulla ei ole muuta lisättävää siihen. Hän oli yksi suloisimmista olennoista, joka koskaan eli.”Image0197

  • Artisti, itsenäinen bisnesnainen ja yritysjohtaja

1955.NY.Greene_Studio.BlackFurCoat.01Vuonna 1955 Marilyn teki kenties kaikkein uskaliaimman ja pelottomimman siirron urallaan. Hän jätti Hollywoodin ja lähti New Yorkiin etsimään itseään.

Blondin povipommin imago oli kenties nostanut hänet ihmisten tietoisuuteen ja tehnyt tästä yhden kuuluisimmista ihmisistä Amerikassa, kenties jopa koko maailmassa, mutta Marilyn ei kuitenkaan enää suostunut antaa sen määritellä itseään, vaikka pelissä olikin koko hänen siihen astinen uransa. Marilyn oli liian kunnianhimoinen ja liian nälkäinen tyytyäkseen osaansa.

Hän uskoi itseensä, uskalsi toivoa ja rikkoi kaavaa tavoin, joka oli ennenkuulumatonta filmitähdelle Hollywoodissa aikana, jolloin jokaisen tähden, etenkin naistähden, oli sopiva tyytyä siihen, mitä sai, hoitaa hommansa ja pitää suunsa supussa. Marilyn oli lopenkyllästynyt tappelemaan studion pomojen kanssa; he eivät enää komentelisi häntä eikä tämä pyytelisi anteeksi sitä, että halusi tulla oikeaksi taiteilijaksi – änkytys oli loppunut, hän oli löytänyt äänensä.

Tähdellä oli edelleen sopimus Foxin kanssa Länsirannikolla, mutta ohjat olivat nyt tiukasti Marilynin käsissä. Katoamistempun jälkeen tämä tiputti vielä suuremman pommin: valokuvaaja-ystävä Milton H. Greene ja Marilyn pistivät pystyyn ikioman tuotantoyhtiön nimeltä Marilyn Monroe Productions. Milton oli hänen uusi agenttinsa sekä yhtiön taiteellinenjohtaja. Presidenttinä toimi tietenkin Marilyn itse. Foxin pomot eivät voineet pysäyttää Monroeta. Marilyn yllätti kaikki pelaamalla valtapeliä älykkäästi ja varmasti.

zzz2

Marilyn ja Milton tapasivat ensi kerran vuonna 1953, jolloin Milton saapui Foxin studioille Look lehden lähettämänä kuvaamaan Marilynia sekä muutamia muita sen ajan suuria tähtiä uutta lehtiartikkelia varten. Marilyn oli kuullut paljon Greenesta sekä nähnyt hänen kuviaan. Hän yllätyi tavatessaan nuoren, ujohkon miehen. ”Sinähän olet vasta poikanen!” hän sanoi, johon Milton vastasi: ”Sinä olet vasta tyttönen.”

Marilyn piti Miltonin huumorintajusta, mutta vielä enemmän hän piti kuvista, jotka Milton otti hänestä. Niissä nähtiin ensi kertaa täysin uudenlainen Marilyn. Milton ei kohdellut häntä pinuptyttönä, vaan kuvasi Marilynia kuin hän olisi kuvannut Garboa. Marilynille se oli kunnia. Hän lähetti miehelle kimpun punaisia ruusuja sekä soitti kiittääkseen ”kauneimmista kuvista, mitä oli ikinä nähnyt.” Marilyn arvosti sitä, että Milton otti hänet vakavasti ja piti siitä, miten tämä kuvasi hänet; se vastasi Marilynin toiveita ja omaa käsitystä itsestään. Pian Greenesta tuli hänen liittolaisensa.

MMP:n perustamisen jälkeen Marilynin ja Foxin välinen sopimus purkautui – viimein Marilyn oli vapaa toteuttamaan suurimmat haaveensa. Oikeastaan hän oli ensi kertaa vapaa miettimään kunnolla, mitä hän oikein halusi tehdä. Samalla kun Greene neuvotteli uusista hankkeista eri studioiden kanssa, tutustui Marilyn uuteen kotikaupunkiinsa. Hän rakastui Manhattanin ainutlaatuiseen tunnelmaan ja nautti sen antimista; Marilyn kävi taidenäyttelyissä sekä näytelmissä, tutustui runoilijoihin sekä muuhun Manhattanin taidepiiriin.

yuiuyiui

Lisäksi hän oli aloittanut yksityistunnit Lee Strasbergin kanssa ja osallistui seuraamaan työskentelyä Actors Studiolla. Studiolla Marilyn oli vain yksi muista; hän saapui paikalle meikittömänä, rennoissa vaatteissa ja istui aina luokan perällä eikä koskaan tehnyt numeroa itsestään. Marilyn oli tutustunut myös Lee Strasbergin perheeseen ja vietti paljon aikaa heidän kotonaan. Kuten Milton, myös Lee ja Paula kannustivat Marilynia ja ottivat hänet vakavasti, joten Marilyn tukeutui heihin.

Zanuck, Foxin tyrannimainen johtaja, ei voinut sietää Marilynia – etenkään kun ”pöljäpää” (kuten Zanuck Marilynia nimitti) rupesi temppuilemaan. ”Antaa hänen mennä menojaan. Se pöljäpää ei kiristä minun studiotani.” mies oli murissut. Zanuck ei kuitenkaan mahtanut mitään sille, että Marilyn oli Foxin ehdoton vetonaula, joka toi studiolle kasoittain rahaa. Marilyn ei tosin nähnyt niistä rahoista murto-osaakaan (muuttaessaan New Yorkiin Milton rahoitti hänen asumisensa, sillä Marilyn oli käytännössä pennitön).

Milton ja Marilyn vaativat nyt enemmän taiteellista vapautta, päätösvaltaa ohjaajista ja käsikirjoituksista sekä parempaa palkkaa. Zanuck olisi mielummin vain maksanut Marilynille hieman enemmän, mutta se, mikä häntä eritoten ärsytti oli, että pöljäpää vaati itselleen vapautta ja päätösvaltaa. Marilyn oli Zanuckille pelkkä tissit ja pylly eikä hän koskaan antanut Monroelle kiitosta, ei edes silloin kun Marilynin elokuvat rikkoivat box office ennätyksiä. Zanuck vihasi sitä, että löysi itsensä väheksymänsä blondin bimbon talutusnuoran päästä.

ph_gr_13821312_1_x

Milton ja Marilyn olivat etsineet sopivaa roolia Marilynille, joka esittelisi hänet maailmalle kokonaan uudenlaisena näyttelijättärenä. Vuoden 1955 talvena he olivat löytäneet etsimänsä täydellisen roolin, oikeastaan kaksikin. Vielä parempia uutisia saatiin Länsirannikolta; Foxin johto oli taipunut.

Uuden sopimuksen mukaan Marilyn tekisi Foxille 4 elokuvaa seuraavien seitsemän vuoden sisällä, mutta hän oli vapaa osallistumaan myös muihin projekteihin kilpailevien studioiden kanssa. Lisäksi Marilynille maksettiin myöhässä 100,000 dollarin bonus Kesäleskestä, joka oli ollut valtaisa hitti. Tulevien vuosien aikana hän tulisi myös saamaan 100,000 dollaria per elokuva, plus 500 dollarin viikkopalkan kuvauksien aikana syntyviin kuluihin. Tämän päälle Fox maksaisi Marilynille vuosittain 100,000 dollaria MMP:n kautta ja Milton saisi 75,000 dollaria. Fox oli myös halukas tulemaan mukaan yhteistyöhön Marilynin seuraavan elokuvaprojektiin (Bussipysäkki). POKS! Marilyn poksautti auki pullon suosikkishampanjaansa Dom Perignonia ja juhlisti kenties uransa loisteliainta voitonhetkeä yhdessä Miltonin ja hänen Amy-vaimonsa kanssa. ”Me voitimme heidät! Me voitimme heidät!”

marilyn

  • Periaatteen nainen ja poliittisen vapauden puolestapuhuja

Vuonna 1956 Arthur Miller joutui epäamerikkalaista toimintaa tutkivan McCarthy komitean kuulusteluihin. Miller uskoi sanan- ja ilmaisunvapauteen, joiden perään hän kuulutti kirjoittamissaan näytelmissä. Komitea uhkasi Arthuria vankeustuomiolla, mikäli hän ei nimeäisi nimiä. ”Ne paskiaiset!” Marilyn kiehui. ”En anna heidän tehdä sitä hänelle!” Marilyn oli, paitsi syvästi rakastunut Milleriin, periaatteen nainen ja vaaransi koko uransa seistäkseen julkisesti Arthurin takana; ”Sataprosenttisesti,” kuten tämä ilmoitti (lisäksi hän maksoi osan Millerin lakimiehen laskuista seuraavien parin vuoden aikana). Marilyn sanoi: ”Arthur sai minut ymmärtämään, miten tärkeää poliittinen vapaus maassamme on.” 

Fox ei tukenut Marilynia hänen valitsemallaan tiellä. Heidän mielestään Marilyn oli ryhtymässä ’ammatilliseen itsemurhaan’ ja he käskivät hänen olemaan hiljaa, mutta Marilyn oli kuullut nuo sanat ennenkin; alastonkalenterikohun aikana sekä jättäessään Hollywoodin. Foxin kiellot tekivät hänestä entistä päättäväisemmän. ”Mitä väliä sillä on, että pistän oman urani likoon hänen puolestaan, jos ihmiset joka tapauksessa kääntyvät minua vastaan? Tämä on Amerikka ja minä seison Jeffersonin sekä perustuslain takana.” Marilyn pauhasi.

tumblr_m906f7snN91qb3axzo1_500Jopa Paula Strasberg neuvoi Marilynia miettimään kahdesti valintaansa: ”Nämä ihmiset eivät pelleile. He pilaavat elämiä paljon vähemmästäkin. Elät hedelmällisintä aikaa urallasi. Ohjaajat ja kirjailijat voivat aina vaihtaa nimeään, mutta näyttelijänä sinä menetät kasvosi. Olen kyllä kanssasi samaa mieltä, mutta Arthur paini tämän ongelman kanssa jo ennen sinua. Anna hänen selvittää se itse.” Paulan neuvoista huolimatta Marilyn piti päänsä.

Kuulustelujen aikana Miller ilmoitti menevänsä Marilynin kanssa naimisiin – komitea nimittäin halusi tietää, miksi Arthur oli matkustamassa Englantiin (Marilyn oli menossa kuvaamaan sinne seuraavaa elokuvaansa).  Miller tiputti uutispommin varsin laskelmoidusti; hyvä, jos kukaan edes muisti, miksi hän oli alunperin joutunut kuulusteluihin.

Marilyn sen sijaan joutui keskelle hysteriaa. Jopa FBI sekaantui asiaan ja heidän arkistoissaan löytyy syytöksiä siitä, että Marilyn Monroe Productions oli joutunut kommunistipuolueen vaikutuspiiriin. Vaikka hän oli neuvonut Marilynia toisin, Paula sanoi: ”Ihmiset ajattelevat Marilynin olevan pelkkä vitsi, mutta mieleeni ei nouse ketään toista tähteä/seksisymbolia, joka olisi samalla tavalla riskeerannut uransa aatteidensa vuoksi.”

Responses

  1. […] Marilynin määritelmät […]


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: