Tänään raahauduin joulun jälkeisiin alennusmyynteihin Jumboon – tosin en ostanut heräteostoksia juuri lainkaan ja olen siitä erittäin ylpeä. : ) Aletuotteet jäivät hyllyille, sillä menin Suomalaiseen kirjakauppaan kuikuilemaan uutuuksia: Marilyn sanoin, kuvin ja sävelin on oikein nätti teos mielestäni (ja suomeksi kirjoitettu) ja ensin ajattelin ostaa sen, mutta päädyin kuitenkin toiseen, hieman halvempaan kirjaan nimeltä Marilyn Monroe, The Personal Archives, joka sekin on kyllä ilo silmälle.
Molemmissa kirjoissa on oma jujunsa; Sanoin, kuvin ja sävelin sisältää cd:n (siitä nimi), jossa on Marilynin levyttämiä lauluja, jotka ovat toki mukavaa kuunneltavaa, mutta minulla on jo ennestään montakin eri Marilyn -levyä kokoelmassani. Sellaiselle, jolla ei ennestään ole yhtäkään levyä, tämä kirja voisi olla ihan kiva.
Iso miinus tulee kuitenkin siitä (mikä myös vaikutti ratkaisevasti ostopäätökseeni), kun luin tuttavani Sirkun Marilyn -kirjablogista, että tässä kirjassa sellaiset henkilöt kuin Slatzer ja Pepitone saavat turhan paljon tilaa ja heidän sanansa otetaan vieläpä täytenä totena. Kirjassa on kuulemma myös joitakin nolostuttavia virheitä ja nämä kaikki asiat ohittivat kauniit kuvat sitten loppujen lopuksi. En halua laittaa lähes 30 euroa taas yhteen Marilyn -kirjaan, jossa teksti menettelee, faktat ovat hakusessa ja Slatzerin kaltaiset ihmiset otetaan todesta, vaikka siinä olisikin ihan kivoja kuvia. Hienoja, kunnollisia kuvateoksia on muitakin ja kannattaa ehkä säästää rahansa niihin.
The Personal Archives oli vain 19,95 euroa ja mielestäni tässä on hinta-laatusuhde on kohdallaan. The Personal Archives on samantapainen teos kuin aiemmin ilmestynyt nyt jo vissiinkin lähes loppuunmyyty Jenna Glatzerin Marilyn Monroe Treasures, joka sisältää taskuja, joissa on jäljennöksiä Marilynin henkilökohtaisista kirjeistä, asiapapereista, shekeistä ja korteista yms. Hauska idea siis ja kun minulla ei tuota Glatzerin teosta ole, halusin tämän (ja taidan haluta ehkä nyt sen Glatzerinkin…).
The Personal Archives on nätti ja aika muhkeakin teos. En ole vielä ehtinyt tietenkään lukea sitä, mutta se vaikuttaisi olevan pitkälti perusbiografia, eli sitä samaa vanhaa, mutta voin kertoa tekstistä enemmän sen luettuani – kuvat ovat kuitenkin kauniita ja vieläpä suhteellisen kookkaita, monet jopa sivun kokoisia. Mitään todella harvinaisia otoksia tämä kirja ei kuitenkaan pidä sisällään, mutta sen pistin merkille, että monet valituista kuvista ovat kuitenkin hieman eri otoksia kuin mitä yleensä näkee, vaikka ne ovatkin samoista tunnetuista kuvaussessioista napattuja. The Personal Archivesin on tehnyt Cindy De La Hoz, joka saattaa olla sinullekin ennestään tuttu – häneltä ilmestyivät aikasemmin teokset Platinum Fox ja sen ”pikkusisko” Marilyn, joka on varmaan pienin Marilynista koskaan tehty kirja. Minulla on molemmat ja pidän erityisesti Platinum Foxista – Platinum Foxissa onkin samaa tyyliä kuin The Personal Archivesissa.
Mielestäni The Personal Archivesin ’se juju’ on paljon erikoisempi kuin tuo cd-levykirja. Jäljennöksien joukossa on mm. Niagaran käsikirjoitus, joka oli Marilynin oma, hänen kirjoittamiaan rakkauskirjeitä aviomiehilleen, Grace Goddardin kirje, Travillan asuluonnos ja esimerkiksi laskuja. Mitä nyt vain voi kuvitella. Jäljennöksien laatu on hyvä ja mielestäni nämä erilaiset valinnat laidasta laitaan tekevät kirjasta mielenkiintoisen selattavan, jonka parissa tulee varmasti vierähtämään aikaa.
Mmmm... 
Jätä kommentti